perjantai, 14. syyskuu 2018

Ystävyys

Mitä on ystävyys? Millainen on ystävä? Olenko minä ystävä? Voinko olla olematta ystävä? Onko mahdollista, että ystävyys olisi ihmissuhteista se, missä en jää velkaa? Minun ei tarvitse tehdä mitään velvollisuudesta, voin luopua velvollisuuden taakasta. Ystävä on ja ei ole. Hänellä on oma elämänsä ja minulla omani. Voi etsiä hänet käsiini silloin, kun tunnen siihen tarvetta. Hän tulee kyllä, jos hätä on suuri tai jos ei ole, hän tulee sitten kunhan joskus joutaa. Eikä se minua haittaa. En istu murehtimassa. Voi mennä pitkiäkin aikoja, ettemme tapaa. Silti tiedän, että hän on ystäväni.

Onko hän ystävä, joka ei kestä kuulla, että minulla onkin asiat hyvin - tai että minulla on jokin asia hyvin. Ystävän kanssa keskustellessa ei tarvitse olla varovainen – mitä, jos se mitä sanon ei miellytä häntä. Hän kysyy ja esittää omat ajatuksensa. Voimme yhdessä kehitellä ajatuksiamme, mielipiteitämme, tietoamme maailmasta ja elämästä ja ihmisestä ja itsestämme.

torstai, 13. syyskuu 2018

Aluksi

Alan tehdä arvokumousta ihan tietoisesti. Omistamisesta olemiseen. Omistaminen tarkoittaa luultavasti eniten työn omistamista, työidentiteetin omistamista, työyhteisön ja työroolin omistamista, työpaikan omistamista, jonkinlaisen työssäolijan arvokkuuden omistamista. Omistaminen tarkoittanee myös tavaran, esineiden, vaatteiden, käsilaukkujen, kenkien ja muun senkaltaisen omistamista. Ja nyt siirryn olemiseen. Sanoinko, että rahaa ei ole!

Päätin lukea raamatun. Vähän minua huolestuttaa, ehdinkö tehdä sen ennen kuolemaani. Olen kyllä lukenut jo evankeliumit, apostolien teot ja Paavalin kirjeet. Luen yhtä aikaa myös psalmeja. Olen menossa 48 . psalmissa. Luin välillä Saarnaajan kirjan. Hykertelin ja nauroin, se on paras. Se tuntuu sopivan juuri tähän! Saarnaaja tuntuu hyvin tutulta ja heti etsimättä mieleen tulee Mika Waltari. Kuulen melkein Sinuhen puhuvan.

p%20030.jpg